Aittojärvi

Ei ole tietoa, kuinka vanha kylä on. On löytynyt vankka tukki ojaa kaivettaessa, jonka iäksi on tutkittaessa saatu 5500 vuotta. Puu on kaadettu kivikirveellä ja pyöristetty toinen pää. Päähän on tehty reiät joiden läpi vitsakset on tungettu vetoköysiksi luultavasti ruuheen. Tukkia on ruuhen perässä vedetty järveä kohti. Vetäjillä oli huono tuuri, tukki irtosi vitsaksista ja putosi veteen. Löytyi vasta 2000 -luvulla ojaa kaivettaessa.

Asukkaista löytyy historiallista tietoa vasta 1500-luvulta.Ensin on asutettu järven etelärantaa ja mainitaan myös Puurunen asuinpaikkana. Pohjoisrannalla, mainitaan Tikan autio, ja mainitaan Mikko Tikka.

Seurakunta halusi ostaa Hiltulan tilan Pudasjärven rannalta kirkkoa vastapäätä. Omistaja halusi pitää osan tilasta itsellään, jota poika jäisi viljelemään. Olli Hiltula muutti Aittojärvelle perheineen Tikan autioon ja pian alkoi autio elää.

Sukunimi vaihtui Hiltuseksi samoin talot, joita oli pian kaksi. Hiltusen jälkeläinen tuli pian Puuruseen vävyksi ja isännäksi ja otti Puurusen sukunimekseen.ja kylä alkoi vaurastua.

Kynkään koskelle Puurusen veljekset rakensivat kotitarvesahan ja myllyn.

1700-luvulla kirkko piti uusia ja sahan omistajiksitulivat myös kirkkoherra ja nimismies Bäck. Tarkoitus oli saada lupa kirkon tarvitsemaan sahatavaraan, mikä saatiinkin.

1800-luvalla Oulun porvarit ostivat sahan ja tekivät siitä hienoteräisen vientisahan, mikä toimi melkein 80 vuotta Kynkäällä. Saha tarvitsi työmiehiä ja hevosia ja antoi halukkaille työntekijöilleen torppia asuttavaksi. Kylä kasvoi nopeasti ja sai nimen Sahankylä.

Aittojärven kylään kuuluivat lisäksi niin Kyngäs, Ypykkäjärvi kuin Ritvakin.

Kylät kasvoivat ja lapsia syntyi. Alettiin hankkia kansakoulua, mutta kunta ei suostunut. Lupa haettiin Kouluhallitukselta ja saatiin.

Kynkään komea asuintalo oli jo tyhjillään ja siihen saatiin koulu 1929.

Ilo ei kauan kestänyt. Kunta päätti aloittaa siellä Maamieskoulun ja kansakoulu sai lähteä. v. 1949 lapset jatkoivat koulunkäyntiään Aittojärven pirteissä.

Koulunpaikasta riideltiin 10 vuotta ja lopulta kansakoulun tarkastaja määräsi tontiksi Myllyharjun. Siihen sitten tyydyttiin ja uusi koulu on upea vieläkin, vaikka Kaupunki lakkautti koulun 2016.

Meillä toimivat edelleen Kyläseura, Aitto-ojan kalaveden osakaskunta, Aitto-ojan metsästysseura ja vesiosuuskunta.

Aittojärvellä on pyydetty kalaa satoja vuosia.

Vieläkin löytyy vanhoja hapertuneita verkkoja, joissa tuohikäppyreiden sisältä löytyy kiviä verkon painoina.

Kalaa pyydettiin myös nuotilla, mikä oli koko kylän asukkaille mieluista. Nuotan vetäjät ottivat saaliistaan parhaimmat kalat, mutta loput annettiin kyläläisten käyttöön. Pikkukalat perattiin ja suolattiin sopivasti ja paistettiin uunin jälkilämmössä kypsiksi.

Niitä syötiin ja säilytettiin korissa uunin pankolla ja käytettiin keiton mausteina. Hyviä olivat.

Aika on vienyt pois vanhat kalastajat, jotka uurastivat kalan pyynnissä. Verkot järvellä vähenivät hiljalleen.

Vielä on niitä, jotka pyytävät kutuhaukia ja ahvenia ja lahnoja. Lähinnä vain omiksi tarpeisiin.

Jäitten lähdön jälkeen lahnat aina saapuivat kudulleen ja niitä oli paljon. Matalat rantavedet olivat niille mieluisia ja mukavaa oli katsella niiden kutua.

Todettiin, että Aittojärvellä pitäisi alkaa pyytämään lahnaa, kun sitä on niin paljon.

Minä olin intoa täynnä: Olispa se mukavaa, jos saunasta pääsisi uimaan, ilman että lahnojen karhea kylki koskettaisi ihoa!

Kyläläiset olivat pienestä asti oppineet kalanpyyntiin ja opastivat, miten lahnaa pyydettiin ja milloin ja minkälaisia. Löytyi valmiita verkkoja ja halu tulla pyytämään. Uskottiin, että varmaan saataisiin ostajiakin.

Ensimmäinen kerta oli noin 2012. Lahnoja pyydettiin pöhniin, joista sitten perattiin savukalat ja tuoreet kalat. Ilmoitus laitettiin ehkä lehteen, mutta myös kylän ilmoitustaululle. Myyntipäivä oli lämmin kevätpäivä ja asiakkaita tuli noin 30 henkeä. Hinnat olivat 1 eurosta kahteen euroon ja elävät kalat sai ilmaiseksi. Taisi olla myös kahvimyynti ulkosalla. Tunnelma oli iloinen ja meillä oikeasti oli mukavaa seurustelua ja tutustumista uusiin ihmisiin. Illalla otimme yhteyttä maahanmuuttajiin, jos he haluaisivat lahnaa ilmaiseksi. Pöhnissä oli kalaa vielä paljon. Illan suussa noutajia tuli ja kaikki pyydetyt kalat kelpasivat.

Seuraavat vuodet ovat olleet yhteistyötä Kyläseuran kanssa. On tullut lohikeitto ja maistajaiset ja kahvit ja rahaa on saatu jaettavaksi Kyläseuran ja Osakaskunnan kesken. Myös kalaherkkuja on tehty, kuten kalapullia yms.

Nyt korona-aikana olemme palanneet taas alkuun, kun isoja tilaisuuksia ei voinut enää pitää. Parin päivän ajan on saanut ostaa lahnaa ja haukifileitä ja kahviakin ja pysytelty turvaväleissä. Saa nähdä miten kaikki jatkuu.

 

Eija Taavitsainen
Aitto-ojan kalaveden osakaskunnan sihteeri